Anna-Maria Toivonen on kokenut psyykkisen tuen työläinen, musiikkiterapeutti, tarinankertoja, opettaja ja muusikko, jonka ehdotuksesta käynnistynyt kehitystyö johti ainutlaatuisen soittimen syntymiseen, joka palvelee terapia-asiakkaiden tarpeita uudella tavalla. Anna-Maria sai ajatuksen uudenlaisesta yhteiskanteleesta musiikkiterapeutin työssään turvapaikanhakijoiden ja vanhusten kanssa.
Mikä erityinen piirre yhteiskanteleessa on terapiatyön näkökulmasta? Miksi kuka tahansa voi soittaa kanteletta ilman aiempaa kokemusta?
”Mitä jos olisi kantele, jota soitetaan yhdessä, ja joka soi ihmisten keskellä?”
Kantele on kulkenut Anna-Marian mukana musiikkiterapeutin työssä tiiviisti alusta asti. Kiertäessään kantele mukanaan vanhusten palveluyksiköissä, hän huomasi, että viisikielinen kantele oli vanhuksille liian painava pideltäväksi tai he eivät uskaltaneet ottaa sitä syliin. Mielessä syntyi ajatus kanteleesta, jota terapeutti voisi kannatella ja soittaa yhdessä vanhuksen kanssa. Ajatus sai vahvistusta myös turvapaikanhakijoiden musiikkiterapiaryhmissä, joissa Anna-Maria laittoi usein kaksi viisikielistä kanteletta vastakkain vahvistaakseen vuorovaikutusta ja musiikillista kommunikointia terapiatilanteessa.
”Soittajat voivat mennä käymään toistensa kielillä ja rakentaa sitä kautta luottamusta. Se ei tapahdu kovinkaan helposti, jos kummallakin on oma soitin sylissä.”
Luottamuksen rakentaja
Yhteiskantele luo tilan, jonka äärelle voi kokoontua yhdessä ja joka mahdollistaa luottamuksen rakentamisen erityisellä tavalla. ”On hienoa soittaa samaa soitinta, joka resonoi meidän välissämme. Jo pelkkä puu yhdistää meidät. Soittajat voivat mennä käymään toistensa kielillä ja rakentaa sitä kautta luottamusta. Se ei tapahdu kovinkaan helposti, jos kummallakin on oma soitin sylissä. Terapiatyössä se ei useinkaan ole ensimmäinen asia, josta lähdetään liikkeelle, vaan sitä kohti mennään yhdessä”, Anna-Maria pohtii.
Kantele yhdistää, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan
Anna-Maria kertoo turvapaikanhakijoiden musiikkiterapiaryhmästä, jossa kenelläkään ei ollut yhteistä kieltä. Kanteleesta tuli tärkeä soitin ryhmän työskentelyssä. Eräs mies otti joka kerta kanteleen kainaloonsa, näppäili sitä ja kertoi sen puhuvan hänelle.
”Ympäri maailman löytyy soittimia, jotka ovat kanteleen kaltaisia. Olen huomannut, että kantele herättää muistumia samankaltaisesta äänestä omasta kulttuurista ja kotimaasta. Se yhdistää heti ihmisiä. Usein kurdiopiskelijat ottavat heti jonkun kepin käteensä, jolla voisivat soittaa kieliä, kun näkevät kanteleen”, Anna-Maria sanoo.
Kanteleen ääni loi ryhmässä turvallisuutta traumatisoituneille mielille ja kehoille. Terapian alkaessa miehet hyppäsivät salamana pystyyn loppurentoutuksen jälkeen, valmiina taistelemaan. Terapian edetessä miehet nukahtivat Anna-Marian kanteleella säestettyjen tuutulaulujen säveliin.
Kanteletta voi soittaa heti
Kanteletta on helppo lähestyä, koska se ei ole liian tekninen soitin ja sillä voi tehdä musiikkia heti. ”Jokainen voi tuottaa kauniin äänen, vaikka ei olisikaan soittanut kanteletta aikaisemmin, pieni vauvakin voi soittaa sitä. Aloittamiskynnystä ei ole, kanteleella saa heti aikaan musiikkia ja sitä ei voi soittaa väärin”, Anna-Maria kannustaa.
”Aloittamiskynnystä ei ole, kanteleella saa heti aikaan musiikkia ja sitä ei voi soittaa väärin.”
Jos ei ole aikaisemmin soittanut kanteletta, saattaa pohtia, miten se oikein viritetään. ”Kannattaa ottaa viritysmittari heti käyttöön”, Anna-Maria kannustaa. Vaihtaminen duurista molliin onnistuu myös todella helposti ja nopeasti vaihtovivun avulla.
Kanteleen monet mahdollisuudet terapiatyössä
Anna-Maria käyttää työssään kanteletta hyvin monipuolisesti eri kohderyhmien kanssa. ”Olen opettanut kasvatusalan opiskelijoille kriisityötä ja lapsen ja vanhemman välisen yhteyden tukemista. Kanteletta voi käyttää synnytyksen jälkeisen mielialanlaskun työstämisessä, jolloin kontaktin ottaminen vauvaan voi olla vaikeaa. Ajan kuluessa vauvakin voi tulla mukaan soittamaan. Kantele voi toimia myös aikuisten välisen kohtaamisen välineenä parisuhteessa silloin, kun sanoja ei ole. Jos terapiassa keskitytään liikeratojen ja koordinaation kehittämiseen, voidaan soittaa yhdessä terapeutin pidellessä soitinta.”
Musiikkiterapiakentältä lähtenyt ehdotus on johtanut laajentuneeseen kehitystyöhön, ja yhteiskanteleita on nyt kokonainen perhe, johon kuuluu erikokoisia soittimia.
Yhteiskanteleen kehitystyön käynnistyminen
Viitisen vuotta sitten Anna-Maria otti yhteyttä kanteleenrakentaja Hannu Koistiseen ja kertoi ajatuksestaan yhdessä soitettavasta kanteleesta. Hannu innostui uudenlaisen kanteleen kehittämisestä ja ideointi käynnistyi heti. Anna-Maria sai ensimmäisen prototyypin kokeiluun, ja oli oiva ammattilaisapu kehitystyössä, koska hän pystyi tuomaan esille asioita, joita suunnittelussa tulisi huomioida. Hän pystyi testaamaan soittimen kestävyyttä työssään ja antamaan siitä palautetta. Yhteiskanteleeseen on myös mahdollista saada hihna, jolloin sitä voi kannatella helpommin ja soittaa seisaaltaan.
Hannu Koistinen kertoo, kuinka tärkeää kentältä ja kanteleiden soittajien tarpeista lähteneet ehdotukset ovat innovatiiviselle ja innostavalle kehitystyölle. Yhteiskanteleiden tarina sai jatkoa Nevadan autiomaassa järjestettävillä Burning Man -festivaaleilla, jota varten Hannu suunnitteli ja rakensi bluesvireisen neljän soittajan kanteleen.
Musiikkiterapiakentältä lähtenyt ehdotus on johtanut Koistinen Kanteleella laajentuneeseen kehitystyöhön, ja yhteiskanteleita on nyt kokonainen perhe, johon kuuluu erikokoisia soittimia. Niistä löytyy sopiva oman perheen iloksi, musiikin opetukseen tai ammattikäyttöön.
Elävä tarinan kerronta
Anna-Maria työskentelee opettajana ja kuraattorina kasvatus- ja ohjausalan ammatillista ja yleissivistävää koulutusta (maahanmuuttajien kielikoulutukset ja 10-luokka) sekä korkeakouluihin tähtäävää koulutusta tarjoavassa oppilaitoksessa.
Hän tekee lisäksi Turun ammattikorkeakoulussa YAMK-tutkintoa Taiteen uudet kontekstit -koulutuksessa. Meneillään on hanke monikulttuurisen opiskelijaryhmän kanssa. Anna-Maria tekee päättötyötä elävän tarinankerronnan käyttämisestä itseilmaisun, identiteetin, vuorovaikutustaitojen ja kielen oppimisen tukena.
Kuvaaja: Aaro Yrjänäinen